Tammikuun 31. päivä(keskiviikko)
No jaah. En sitten joudukkaan mediasignalille vaan ohjelmoinnin
opettaja(Lappalainen) päätti ottaa mut ja Timon työharjoitteluun
yritykseensä. Huomenna onkin sitten fysiikan kokeet. Kirjan
tehtävät vaikuttaa naurettavan helpoilta, mutta en usko menestyväni
kokeissa. Perkele. olen muutenkin ollut niin hemmetin masentunut
viime aikoina.


Tammikuun 29. päivä(maanantai)
nami.. saatan päästä teron kanssa koulun työssäoppimisessa
suunnittelemaan webbi-sivuja mediasignalille.
Toivottavasti pääsen nyt tonne... ei jaksa kärsiä jollain
koneautoomation tunneilla enään yhtään kauemmin. Tuli sitten
kirjoitettua jonkinmoinen hakemus jossa itserakkaasti taas
kehuin itseäni niin paljon kuin mahdollista =).

Oon pelannut System Shock 2:sta viimeiset kaksi päivää.
On todella mielenkiintoista pohtia millaista avaruusteknologia ja
tietotekniikka ovat 2100-luvulla, jos nyt tämä sivilisaatio pysyy
pystyssä niin kauan. Noiden System Shockien maailma kun vielä
perustuu Gibsonin kirjoihin. :-)


Tammikuun 26. päivä(perjantai)
Kävin tänään tuhlaamassa vähäiset kuukausirahani 64 megan muistikampaan. Jippii.. nyt toimii GNOME, netscape6, blender, gimp ja setihome samaan aikaan sujuvasti swappaamatta. Olen ruvennut viime aikoina leikkiin blenderillä. Tolla saa kivan helpolla ihan näyttävääkin grafiikkaa aikaan =).


Hmm.. meillä oli tänään vitunvitun vaikeet filosofian kokeet. Tottakai kokeessa kysyttiin juuri niitä asioita joihin en ollut lukenut ja perkele sitten menin vielä sekottamaan Humen ja Kantin käsitykset kausaliteetista keskenään. Taitaa olla jo itsestäänselvyys että menen uusintaan.
Tammikuun 18. päivä(torstai)
Noniin. Ehkä minun pitäisi tyytyä itseeni sellaisena biologisena
organismina kuin todellisuudessa olen. Olen uponnut haitallisiin
taipumuksiin pyrkiä täydellisyyteen. Mutta miksi? Tälläisestähän
ei ole mitään hyötyä, jos haluan todella elää onnellisena. Pitäisi
nyt välillä antaa aikaa elämällenikin.

No mutta miten?
Kuinka tämmöinen mielenvikainen tietokonenörtti kuten minä
pystyisi näkemään edes vilauksen onnellisuudesta elämässään.
Nojaa. Tietysti voidaan sanoa että minun pitäisi olla onnellinen
rakkaista ja pysyvistä asioista elämässäni kuten: koti, perhe, koulu
ja tietokone. Mutta juurihan se on syynä näille antamani
arvostuksen puutteeseen että ne ovat itsestäänselvyyksiä joiden
olemassaolo ei ikinään ole ollut kyseenalaisena.

Tarvitsen selvästi ihmisiä joille puhua elämästäni ja ajatuksistani,
mutta niitä ei sitten löydy mistään eikä rohkeuteni riitä puhua
kaikesta jo tuntemieni ihmisten kanssa. Taidan olla aika masentunut
nuori. Pitäis varmaan varata aika jollekin psykiatrille tai jotain :-).

Huomenna(Tänään) on ruotsin koe :(
Minulla on syytä olla onnellinen jos pääsen edes läpi. En vieläkään ole aloittanut noihin lukemista(klo. 02:58), joten tuskin tulee nukuttua koko yönä :)

Tammikuun 17. päivä(keskiviikko)

Mikä tätä nykynuorisoa oikein vaivaa, kun mistään
ei kyetä keskustelemaan vakavamielisesti. Kaikki
ehkäpä erittäin laajaakin vuorovaikutteista
keskustelua vaativat aiheet mielletään vain
sekavalla, huumorikeskeisellä ja ennakkoasenteisella
tyylillä. Mitään enemmistön asennetta tiettyihin ilmiöihin
ei joko viitsitä tai uskalleta kyseenalaistaa.
Seurataan vain muiden jalanjälkiä pohtimatta
asioita itse.

Miksi minäkin usein seuraan tätä kaavaa?
Miksi en uskalla kyseenalaistaa suhtautumista
moniin asioihin julkisesti?

Mielestäni oppilaitosten olisi hyvä luoda
jonkintyyppisiä keskustelutilaisuuksia oppilaille
jotka haluaisivat tuoda omia ajatuksiaan esille.

No tuskin tuommoinenkaan onnistuisi, mutta
vuorovaikutteista keskustelua tulisi painottaa
opiskelussa hyvin paljon enemmän.

Esimerkkinä voisin mainita nuorison ihmeellisen kielteisen
ja huumoripainotteisen asenteen homoseksuaalisuuteen. Ainoa
ei uskonnollinen asia joilla nämä tätä vähemmistöä haukkuvat
on yli-stereotypinen ja tietämätön kuvitelma vähemmistön
seksuaalisesta kanssakäymisestä. Tottakai tälläinen
tietämättömyyden pahentama kuvotus jotain tämän vähemmistön
seksuaalisen kanssakäymisen muotoa kohtaan on ymmärrettävää,
mutta miksi homoseksuaalisuus mielletään jotenkin vääränä
ja naurettavana asiana.

Mikä ylipäätänsä edellyttää ottamaan kantaa heidän omassa
keskuudessa tapahtuvaan seksuaaliseen vuorovaikutukseen
henkilökohtaisen ällötyksen perusteella? On itsestäänselvyys
ettei tämä vähemmistö saa samaa seksuaalista tyydytystä
heteroseksuaalisista suhteista, jos edes ylipäätänsä kokee
ne mahdollisiksi. Nämä ilmiöt eivät yleensä aiheuta suoraa
negatiivista vaikutusta ulkopuolisten elämään. Täten ei ihmisiä
voida tuomita homoseksuaalisuudesta, koska ihminen
ei voi päättää seksuaalisesta suuntautumisestaan. Poikkeuksena
voisi mainita bi-seksuaalisuuden, seksuaalisen identiteetin
muodostumisen aiheuttamat ilmiöt sekä seksuaaliset vaiheet.

Tässä olis jotain luettavaa aiheesta:
SETA:n jotain tekstejä
Homoseksuaalisuus suomalaisessa suullisessa perinteessä ja muistitiedossa
Jotain muuta
Pietarin elämä

Kampaukseni muuttui viime sunnuntaina
kertaheitolla. Eräs äidin kavereista kävi
runsaasti lyhentämässä kampaustani.
Säilöin leikatut hiukset muovipussiin,
että voi paremmmin muistella menyttä ja
ihanaa hiustyyliäni.

Tammikuun 10. päivä(keskiviikko)
hohhoijaa. no joo koulu alkoi toissapäivänä.
No ei ole mitään erikoista kerrottavaa.

Tammikuun 2. päivä(tiistai)

Jaa no. Nythän on tylsää. Mitään normaalista poikeavaa ei tapahdu.
Olen alkanut jo kaivata koulua. No lomaahan on enään vain viikko.
No veikkaampa että heti ensimmäisenä kouulpäivänä asenteeni
muuttuu. =)
Filosofiasta on kokeet tammikuussa. Perkele pitäis ees siitä saada
hyvä numero.

Voisinhan tietysti valittaa tästä kokonaan seonneesta unirytmistäni. Mikä
minua oikein vaivaa, kun en pysty millään saavuttamaan tasaista unirytmiä?
Onneksi nykyään sentään kykenen valvomaan rauhassa pelkäämättä vanhempien
äänekkäitä valituksia. Menin nukkuumaan aamulla joskus kahdeksan aikaan ja
heräsin joskus kolmelta iltapäivällä.